Kirje perheeltä
Teillä on nyt perheen kuopus Janne
seuraamassa siskonsa ja veljensä jalanjälkiä lähtemällä vaihto-oppilaaksi. Miten te vanhempina olette kokeneet vaihto-oppilas vuodet omien lapsienne kohdalla?
Vaihto-oppilasvuosi on jokaiselle lapselle ollut oma elämänkokemus, joka on jäänyt kullekin lapselle henkilökohtaiseksi muistoksi ja elämän kantavaksi voimaksi. Vaihto-oppilasvuosi kasvattaa lapsia ja valmentaa lapsia opiskelussa, tulevaan työelämään sekä sosiaalisissa suhteissa. Uskomme vaihto-oppilasvuoden antavan lapselle eväitä elämään ja siksi olemme uskaltaneet antaa mahdollisuuden kaikille kolmelle lapsellemme lähteä ulkomaille nuoresta iästä huolimatta.
Lapsille on tullut kokemuksia erilaisista olosuhteista ja ihmisistä, jota pidämme hyvänä asiana. He uskovat pystyvänsä tekemään suunnitelmia ja päätöksiä paremmin tulevaisuudessa, koska ovat käyneet vaativaa koulua ja saaneet kokemuksia sekä urheilun että opiskelun saralla.
Mikä noin vanhempien näkövinkkelistä on vaihtovuoden parasta antia?
Lapset oppivat englannin kielen, erityisesti puhekieli ja sanavarasto karttui. He myös ymmärtävät kuultua englantia erinomaisesti.
Vaihtovuosi oli myös tärkeä mahdollisuus lapsille vahvistaa sosiaalisia taitojaan sekä oppia suvaitsevaisuutta erilaisten kansakuntien ja kulttuurien välillä. Lasten itsetunto sekä vastuuntunto kasvavat, kun vieraissa oloissa on yksinkertaisesti pakko uskaltaa. Me vanhemmat näimme/näemme miten lapsemme toimivat näissä uusissa olosuhteissa.
Lapset näkivät miten ollaan toisilleen ystävällisiä, kohteliaita ja avuliaita. Suomen ja USAn välillä tässä on valtavan suuri ero. Esimerkkejä kohteliaisuuksista lapsemme voisivat kertoa vaikka kuinka paljon. Ystävällisyys kuuluu USAssa jokapäiväiseen elämään ja kanssakäymiseen.
Alkoholin ja tupakan käyttö oli koulun tapahtumissa ja urheilun yhteydessä täysin kielletty. Niitä ei käytetty myöskään perheissä eikä kaveripiireissä. Silti nuorisolla oli hauskaa yhdessä touhutessaan ja juhliessaan.
Harrastukset olivat tärkeä osa lastemme vaihto-oppilasvuotta. Molemmilla onnistui mielestämme loistavasti harrastuksien yhdistäminen vaihto-oppilasvuoteen. Juho valittiin vuoden aikana jopa yhdeksi joukkueensa kapteeneista. Juho pääsi joukkueensa mukana kiertämään monessa NHL-joukkueen kaupungissa, mikä oli tietysti valtava elämys. Annika sai sekä jääkiekosta, että tenniksestä kunnia plakaatit ja jalkapallossa hän oli joukkueensa parhaimpia. Harjoittelu oli Annikalle kovaa, mutta joukkueen yhteishenki oli kohdallaan.
Onko lapsissanne ollut havaittavissa mitään muutosta vuoden jälkeen? Jos, niin minkälaisia?
Esikoispojan rohkeus vahvistui. Hän uskalsi tehdä helpommin omia ratkaisuja opiskelun ja harrastusten suhteen. Samoin haaveet ja suunnitelmat tulevaisuuden suhteen ovat laajentuneet sekä esikoispojallamme että tyttärellämme. Molemmilla lapsilla englannin kielen vahvistuminen toi itsevarmuutta ja uskallusta sosiaalisiin tilanteisiin
Koska lapsemme ovat kokeneet onnistuneensa ”suuressa maailmassa” voi olla että joissain tilanteissa he eivät ole Suomessa ”pienessä maailmassa” aina jalat maassa, luulevat kaiken onnistuvan helposti kuten kävi USAssa.
Oletteko olleet yhteydessä lapsienne isäntäperheiden kanssa myös jälkeenpäin / tavanneet heitä?
Annika vietti Juhon isäntäperheessä Salt Lake Cityssä joulun 2007 ja Juhon isäntäperheen poika kävi meillä Suomessa kesällä 2007.
Olemme myös pitäneet yhteyttä sähköpostitse ja puhelimitse. Lapset ovat yhteydessä myös ikäisiinsä kavereihin – yhteydenpito on tänä päivänä helppoa nykyisten viestimien välityksellä. Kommunikointi netissä on vilkasta facebookin, mesen ja skyben välityksellä. USAsta on käynyt sekä Annikan että Juhon useita kavereita meillä vieraana, ja lisää on tulossa. Juho kävi myös Ruotsissa tapaamassa kavereitaan jotka pelasivat samassa joukkueessa Juhon kanssa.
Miten vanhempina olette kokeneet vaihtovuoden kun lapsi on todella pitkään poissa kotoa ja kaukana maailman toisella puolella?
-Miten olette esim. selvinneet pahimmista ikävän tunteista yms.
Olemme eläneet omaa arkea ja kotoa poissa olleen lapsen arkea yhtä aikaisesti. Vaihto-oppilaana oleva lapsi on ollut päivittäin mielessä, mikä tarkoittaa, että teemme kovasti ajatuksen voimalla töitä lapsen tukemiseksi, jotta kaikki sujuu maailmalla hyvin.
Ikävä ei ole niin kova, jos voi olla yhteydessä lapseen. Puhuimme puhelimessa lastemme kanssa useamman kerran viikossa. Se oli meille tärkeätä ja samoin lapsillemme. Se ei haitannut lasten sopeutumista, eikä lisännyt ikävää. Mielestämme he halusivat kertoa mitä kaikkea kivaa heillä USA:ssa oli ja tietysti olivat kiinnostuneita siitä mitä täällä oli tapahtunut.
Ei tarvitse pelätä, että lapsi uudessa paikassa jätetään yksin. On varmaa, että hänestä pidetään huolta oli hän sitten hiljainen tai vilkas.
Miten neuvoisitte muita vanhempia jotka ovat lähettämässä lapsiaan maailmalle? Millasia asioita heidän tulisi ottaa huomioon ja kuinka valmistautua?
Vanhemmat, teiltä vaaditaan myös osallistumista ja työtä kuukausia ennen lähtöä. Älkää odottako että kaikki on valmista.
Lähteminen vaatii vanhemmilta monia asioita työläiden käytännön järjestelyiden saralla. Näistä päällimäisenä mieleen jäivät hakemiseen liittyvien kaavakkeiden täyttö, passit, viisumit, lääkärintodistukset, vakuutukset, lennot, koneiden vaihdot sekä aikataulujen sopimiset isäntäperheen kanssa. Lisäksi on tärkeää olla yhteydessä suomen päässä kouluihin. Opettajille saattaa olla hankalaa täyttää vaadittuja englanninkielisiä kaavakkeita. Hyväkin oppilas saa todennäköisesti vaatimattoman arvion, joten neuvokaa koulua, urheiluseuraa ym. arvioijia kaavakkeiden ja puoltokirjeiden kanssa. Vaihto-oppilasjärjestö myös auttaa tarvittaessa jos jokin asia tuntuu vaikealta.
Tärkeintä on ajatella lapsen etua, kuunnella omaa lastaan ja arvioida lapsen kehitystasoa. Onko lapsi kykenevä lähtemään alaikäisenä ilman vanhempiaan kauas pois kotoa. Jos lapsi itse on motivoitunut lähtemään ja kykenee itse menemään läpi vaihto-oppilasvuoteen liittyviä asioita, asiasta kannattaa puhua pitkään ennen varsinaista vaihtoon lähtöä. Kysehän ei ole hetken kestävästä pikku lomamatkasta vaan kyse on kokonaisesta lukuvuodesta. Lukuvuodesta joka on täynnä normaalia arkea, koulunkäyntiä, harrastuksia ja elämistä vieraissa olosuhteissa. Seikkailumielessä ei saa omaa lastaan maailmalle lähettää.
Koti-ikävä tulee joulun tienoilla. Sen voittamiseksi on tiedettävä keinot, harrastukset, muu tekeminen, puhuminen, jne. Muitakin vaikeita hetkiä saattaa tulla, pyytäkää apua rohkeasti.
Onko lapsen maailmalle lähettäminen yhtään helpottunut kun nyt jo lähtee kolmas? Jos on, niin millä tavalla?
On helpottunut. Ensinnäkin esikoislapsen lähettäminen on henkisesti raskainta, mikä on uusi tilanne koko perheelle. Toisaalta asioiden hoitaminen on aina helpompaa, kun tulee tietoa ja kokemusta siitä miten vaihto-oppilasvuoteen liittyvät asiat hoidetaan.
Vanhemmat sisarukset tukevat nuorimman lähtöä kannustamalla häntä. Nuorin tietää sisarustensa kokemuksista, jotka auttavat häntä suunnittelemaan, haaveilemaan ja poistamaan jännitystä.